Julkisen talouden tasapaino ei ole yksin vaarassa

Raimo Sailas kävi maanantaina A-studiossa (Areena). Hän sanoi, että hallitusohjelmassa sovitut 2,5 miljardin euron sopeuttamistoivet eivät riittäneet edes silloisissa näkymissä toteuttamaan hallitusohjelman tavoitteita julkisen talouden tasapainottamisesta (valtion velkasuhteen kääntäminen laskuun vaalikauden loppuun mennessä ja valtion talouden alijäämä on korkeintaan prosentin). Nyt näkymät ovat huonontuneet, joten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää valtiontaloutta tasapainottavia toimenpiteitä. Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan velkatavoitteen saavuttaminen vaatii 3,5 miljardin euron lisäsäästöjä ja vajetavoite 5 miljardin euron lisäsäästöjä. Tässä hieno vuoropuhelu keskustelusta noista luvuista:

Sailas: Eikä se voi olla mikään riidan kohde koska se on laskutoimituksen tulos jossa otetaan huomioon mihin hallitus on sitoutunut.

Toimittaja: Tämä on tosiaan matematiikkaa, ei politiikkaa?

Sailas: Näin juuri.

Sailaksella on hyvä pointti. Jos ajatellaan, että VM:n ennuste, joka on samansuuntainen Suomen Pankin ennusteen kanssa, on oikea, niin hallitusohjelman julkisen talouden tasapainottamiseksi on tehtävä 3,5-5 miljardin sopeuttamistoimet. Huomiona sanottakoon, että Sailas mainitsee että tavoitteet ovat "epäsynkronissa". En tiedä, pitäisikö tämä tulkita niin, että ne vaativat eri suuruisia sopeuttamistoimia, jolloin mentäisiin tuon 5 miljardin mukaan, jotta molemmat saavutettaisiin, vai niin, että ne ovat jotenkin ristiriidassa, jolloin molempia ei voisi saada. Ehkä tämä VM:n sivuja kaivelemalla löytyisi.

Voi tietysti väittää, että VM:n ja Suomen Pankin ennusteet ovat virheellisiä, mutta se ei ole mikään arvo- tai mielipidekysymys. Se on tiedettä, siinä määrin kuin ennusteiden laatiminen sitä on. Ja voihan siitä kiistellä, mutta tosiasia on se, että kasvunäkymät ovat heikentyneet ja yllä mainittujen tavoitteiden sen seurauksena vaatii lisätoimenpiteitä. Palkansaajien tutkimuslaitos on ollut ainakin tämän kriisin aikana, mitä olen seurannut, ennusteissaan kaiketi konsensusta optimistisempi, ennusti joulukuussa "jopa yli prosentin" kasvua vuodelle 2012, mikä on hieman korkeampi kuin hieman aiemmin tehdyt VM:n ja Suomen Pankin ennusteet (molemmilla 0,4 prosenttia). Tämä pätkä Maikkarin nettiuutisesta on kuitenkin paljastava:

Ennustepäällikkö Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitoksesta laskee tarpeeksi vain 1,8 miljardia euroa. Hänen mielestään kyse on siitä, pitäydytäänkö hallitusohjelmassa vai tehdäänkö toimia, jotka on järkevää tehdä hallitusohjelmasta riippumatta.

En tiedä, onko tuo 1,8 miljardia euroa ehdollinen yllä mainituissa tavoitteissa pysymiselle. Joka tapauksessa on kyettävä ajattelemaan myös sitä, että tavoitteita ei ehkä kannata saavuttaa, ja mitä seurauksia sillä sitten on. Vähintään on myönnettävä se, että kaikkia hallitusohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa.

Olen ollut yllä tarkka siitä, että puhun "yllä mainituista tavoitteista" tai muista vastaavista, enkä yleisesti tavoitteista. Hallitusohjelmassa on hyvin vähän ehdollisia tavoitteita, joten kun kasvunäkymät heikkenevät, on lähes varmaa, että ohjelmasta tulee sisäisesti ristiriitainen. Sailas puhuu sen puolesta, että on tehtävä tällaiset sopeuttamistoimet, jotta julkisen talouden tasapainottamistavoitteet saavutetaan. Mutta on ohjelmassa muitakin tavoitteita, enkä ainakaan huomannut missään minkäänlaista mainintaa siitä, mitkä tavoitteet ovat ensi- ja mitkä toissijaisia. Itse asiassa noita tavoitteita seuraavalla sivulla asetetaan tavoitteeksi työllisyyden nosto 72 prosenttiin ja työttömyyden lasku 5 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. VM ennustaa vuodelle 2013 68,9 prosentin työllisyysastetta ja 8 prosentin työttömyysastetta. Näyttää siis siltä, että näitä tavoitteita ei tulla saavuttamaan! Pitäisikö hallituksen ryhtyä toimenpiteisiin? Pitäisikö hallituksen huolestua siitä, että julkisen talouden tasapainoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet heijastuvat negatiivisesti työllisyys- ja työttömyystavoitteiden saavuttamiseen (en tiedä, ovatko VM:n laskelmat ehdollisia sille, että valtio tekee 5 miljardin lisäsäästöt)?

Arvostan Raimo Sailasta valtaisasti. Herää kuitenkin kysymys, että miksi ja kenen nimissä hän kantaa huolta yksistä taloustavoitteista toisten kustannuksella.

Olisi varmaan reilua myöntää, että hallitusohjelma on mennyttä. Se tehtiin sillä oletuksella, että kasvu olisi jotakin, jota se ei tule olemaan. Hallitusohjelma ei voi toteutua. Pitäisikö keskustella siitä, että mitkä tavoitteet sieltä pelastetaan?

Ja pitäisikö keskustella siitä, että kannattaisiko hallitusohjelmaan tehdä eksplisiittisesti ehdollisia tavoitteita? Tai ainakin selkeästi ilmaista eri tavoitteiden keskinäinen tärkeysjärjestys siltä varalta, että niitä kaikkia ei voidakaan toteuttaa.