Julkisen talouden tasapaino ei ole yksin vaarassa

Raimo Sailas kävi maanantaina A-studiossa (Areena). Hän sanoi, että hallitusohjelmassa sovitut 2,5 miljardin euron sopeuttamistoivet eivät riittäneet edes silloisissa näkymissä toteuttamaan hallitusohjelman tavoitteita julkisen talouden tasapainottamisesta (valtion velkasuhteen kääntäminen laskuun vaalikauden loppuun mennessä ja valtion talouden alijäämä on korkeintaan prosentin). Nyt näkymät ovat huonontuneet, joten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää valtiontaloutta tasapainottavia toimenpiteitä. Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan velkatavoitteen saavuttaminen vaatii 3,5 miljardin euron lisäsäästöjä ja vajetavoite 5 miljardin euron lisäsäästöjä. Tässä hieno vuoropuhelu keskustelusta noista luvuista:

Sailas: Eikä se voi olla mikään riidan kohde koska se on laskutoimituksen tulos jossa otetaan huomioon mihin hallitus on sitoutunut.

Toimittaja: Tämä on tosiaan matematiikkaa, ei politiikkaa?

Sailas: Näin juuri.


Sailaksella on hyvä pointti. Jos ajatellaan, että VM:n ennuste, joka on samansuuntainen Suomen Pankin ennusteen kanssa, on oikea, niin hallitusohjelman julkisen talouden tasapainottamiseksi on tehtävä 3,5-5 miljardin sopeuttamistoimet. Huomiona sanottakoon, että Sailas mainitsee että tavoitteet ovat "epäsynkronissa". En tiedä, pitäisikö tämä tulkita niin, että ne vaativat eri suuruisia sopeuttamistoimia, jolloin mentäisiin tuon 5 miljardin mukaan, jotta molemmat saavutettaisiin, vai niin, että ne ovat jotenkin ristiriidassa, jolloin molempia ei voisi saada. Ehkä tämä VM:n sivuja kaivelemalla löytyisi.

Voi tietysti väittää, että VM:n ja Suomen Pankin ennusteet ovat virheellisiä, mutta se ei ole mikään arvo- tai mielipidekysymys. Se on tiedettä, siinä määrin kuin ennusteiden laatiminen sitä on. Ja voihan siitä kiistellä, mutta tosiasia on se, että kasvunäkymät ovat heikentyneet ja yllä mainittujen tavoitteiden sen seurauksena vaatii lisätoimenpiteitä. Palkansaajien tutkimuslaitos on ollut ainakin tämän kriisin aikana, mitä olen seurannut, ennusteissaan kaiketi konsensusta optimistisempi, ennusti joulukuussa "jopa yli prosentin" kasvua vuodelle 2012, mikä on hieman korkeampi kuin hieman aiemmin tehdyt VM:n ja Suomen Pankin ennusteet (molemmilla 0,4 prosenttia). Tämä pätkä Maikkarin nettiuutisesta on kuitenkin paljastava:

Ennustepäällikkö Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitoksesta laskee tarpeeksi vain 1,8 miljardia euroa. Hänen mielestään kyse on siitä, pitäydytäänkö hallitusohjelmassa vai tehdäänkö toimia, jotka on järkevää tehdä hallitusohjelmasta riippumatta.

En tiedä, onko tuo 1,8 miljardia euroa ehdollinen yllä mainituissa tavoitteissa pysymiselle. Joka tapauksessa on kyettävä ajattelemaan myös sitä, että tavoitteita ei ehkä kannata saavuttaa, ja mitä seurauksia sillä sitten on. Vähintään on myönnettävä se, että kaikkia hallitusohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa.

Olen ollut yllä tarkka siitä, että puhun "yllä mainituista tavoitteista" tai muista vastaavista, enkä yleisesti tavoitteista. Hallitusohjelmassa on hyvin vähän ehdollisia tavoitteita, joten kun kasvunäkymät heikkenevät, on lähes varmaa, että ohjelmasta tulee sisäisesti ristiriitainen. Sailas puhuu sen puolesta, että on tehtävä tällaiset sopeuttamistoimet, jotta julkisen talouden tasapainottamistavoitteet saavutetaan. Mutta on ohjelmassa muitakin tavoitteita, enkä ainakaan huomannut missään minkäänlaista mainintaa siitä, mitkä tavoitteet ovat ensi- ja mitkä toissijaisia. Itse asiassa noita tavoitteita seuraavalla sivulla asetetaan tavoitteeksi työllisyyden nosto 72 prosenttiin ja työttömyyden lasku 5 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. VM ennustaa vuodelle 2013 68,9 prosentin työllisyysastetta ja 8 prosentin työttömyysastetta. Näyttää siis siltä, että näitä tavoitteita ei tulla saavuttamaan! Pitäisikö hallituksen ryhtyä toimenpiteisiin? Pitäisikö hallituksen huolestua siitä, että julkisen talouden tasapainoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet heijastuvat negatiivisesti työllisyys- ja työttömyystavoitteiden saavuttamiseen (en tiedä, ovatko VM:n laskelmat ehdollisia sille, että valtio tekee 5 miljardin lisäsäästöt)?

Arvostan Raimo Sailasta valtaisasti. Herää kuitenkin kysymys, että miksi ja kenen nimissä hän kantaa huolta yksistä taloustavoitteista toisten kustannuksella.

Olisi varmaan reilua myöntää, että hallitusohjelma on mennyttä. Se tehtiin sillä oletuksella, että kasvu olisi jotakin, jota se ei tule olemaan. Hallitusohjelma ei voi toteutua. Pitäisikö keskustella siitä, että mitkä tavoitteet sieltä pelastetaan?

Ja pitäisikö keskustella siitä, että kannattaisiko hallitusohjelmaan tehdä eksplisiittisesti ehdollisia tavoitteita? Tai ainakin selkeästi ilmaista eri tavoitteiden keskinäinen tärkeysjärjestys siltä varalta, että niitä kaikkia ei voidakaan toteuttaa.

4 kommenttia:

Touko Apajalahti kirjoitti...

Jos otetaan tavoitteeksi vain tuo velkatavoite, eikö silloinkin kannattaisi käyttää ennusteena vaikkapa kaikkien Suomessa toimivien ennustuslaitosten keskiarvoa? Yhtä ennustetta tuijotettaessa oltaneen kuitenkin aika hataralla pohjalla.

Allan Seuri kirjoitti...

Mielenkiintoinen idea. Ainakin siinä pitäisi kontrolloida se, että keiden ennusteet otetaan mukaan. Varmaan jos noin alettaisiin tehdä, kannattaisi Visionkin perustaa oma ennustelaitos. Toinen haaste on se, että jo olemassa olevilla, sinänsä ansioituneilla ennustelaitoksilla on kannustimet tuottaa biasoituneita estimaatteja. Ainakin pari on kytköksissä työmarkkinajärjestöihin, joilla on voimakkaita näkemyksiä asiasta jos toisestakin. Mutta en tiedä, onko juuri tuo iso ongelma.

Tietysti voisi tehdä sellaisen systeemin, jossa huonosta ennustamisesta, tahattomasta tai tahallisesta, sakotettaisiin niin, että kunkin tutkimuslaitoksen ennusteita painotettaisiin sen mukaan, miten oikeaan kyseisen tutkimuslaitoksen ennuste on osunut aiemmin.

Nythän noita ennustelaitoksia on 10; kolme tutkimuslaitosta, VM, SP ja viisi pankkia. Sit on tietty ulkomaisiakin lafkoja, jotka noita tekee, kuten OECD (http://www.oecd.org/document/47/0,3746,en_33873108_33873360_45269359_1_1_1_1,00.html). Tietysti mitä enemmän laitoksia on mukana, sitä vähemmän kannustinta strategiseen käyttäytymiseen yksittäisellä laitoksella on.

Touko Apajalahti kirjoitti...

Tuo painotus voisi olla yksikeino. Laajempaa pohjaa haluaisin siksi, että myös VM tai SP tuottavat bioasoituneita arvioita, eivätkä läheskään aina ole olleet niitä parhaiten osuneita ennustajia.

Tai sitten pitäisi ainakin olla jotain sertifikaatteja tai standardeja siitä, mitä metodeita käytetään, jotta biasoitumista voisi arvioida muullakin kuin mutulla.

Vertaisarvioidut ennusteet?

Näin niinku fyysikon kommenttina :)

Allan Seuri kirjoitti...

Perinteinen vertaisarviointi on varmaan vähän liian hidas prosessi, mutta ehkä jotain kevyt- tai pika-arviointeja vois tehdä.

Vähän aiheeseen liittyen musta makrojohdannaiset ois kokeilemisen arvoinen juttu. Ne on aika tuore juttu Jenkeissäkin, tuossa vähän aihetta liippaava paperi: http://www.frbsf.org/publications/economics/papers/2005/wp05-26bk.pdf

KAKissa on ollut joitakin suomalaisia ennusteita käsitteleviä juttuja. Lanne tutkii muutaman ennustajan tappiofunktioita (vältetäänkö toisia virheitä enemmän kuin toisia?) http://taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak42009/kak42009lanne.pdf ja Pehkosella on hyvä juttu vähän vanhemmista, vuosituhannen taitteen ajoista http://taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak22002/kak22002pehkonen.pdf

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto